3# Meitä on kaksi

Jokaisella meistä on ollut oma nuoruusikä ja joillakin kuten minulla se on vielä kesken.
Haluan puhua tällä kertaa meidän nuoruuden teoista ja moraalista.
(ikävuosiin 13-18 liittyen)

Yleensä kun muistelemme menneitä, niin joskus jo sana "menneisyys" herättää kammoa.

Miksi on näin? Silloinhan on voinut tehdä lähes mitä tahansa ja laittaa se jonkun asian syyksi.

"Olen vasta niin nuori ettei sillä ole väliä.."
"Olin niin kännissä että en minä oikeasti olisi tehnyt niin."
"Mitä siitä, kun nuoria ollaan?"

Yleensä pahat/moraalisesti oksettavat teot perustellaan sillä ettei se olisi tullut itsestä.

Mutta kun mietitään, niin kenestä muusta sinun ajatukset saavat alkuperänsä?

Vaikka jotkut tehdyt asiat tai päätökset eivät vaikuta itseensä tai alenna omaa itsetuntoa,

niin ne voi olla elämää suurempia asioita vaikutukseltaan jollekulle toiselle tai toisille.

Elämä ei ole niin yksinkertaista oman edun hakemista vaikka siltä saattaa tuntua joillakin henkilöillä.

Pää pointti mitä yritän sanoa on, että se kaikki paha tulee itse sinusta! 

Kaikissa on sitä tasan saman verran.. Useimmiten sitten päätämme että paljonko annamme sen näkyä.

Mitä teet?
Miksi teet?

Kenelle teet?
Oletko ylpeä siitä?